Heippa arki, maanantai ja uusi viikko! Täällä nappaillaan pala palalta arjesta kiinni, mikä tarkoittaa siis myös blogin palaamista mukaan remmiin! Jope kysyi multa eilen illalla, pääsinkö lomamoodiin ja mikä mulla on fiilis kuluneesta kahdesta viikosta?
Mä olen lomaillut viimeksi jouluna vajaan kahden viikon pätkän ja tiesin jo lähtökohtaisesti, että kahden viikon kesäloma pitkän kevään ja kesän jälkeen ei välttämättä riitä palautumiseen. Täytyy sanoa, että mua osittain ärsyttää tällainen ajattelutapa, että loma menee palautumiseen, koska silloin se kertoo arjen kuormittavuudesta. Koen kuitenkin arkeni olevan mun näköistä, menevää sekä tapahtumarikasta ja sellaista, että jokainen päivä on erilainen, mutta juuri siksi antaa niin paljon, joten kuormittavuus vähän niin kuin kuuluu tällaiseen sapluunaan. Koska tiesin kahden viikon pätkän olevan lyhyt, päätin jo ennen loman alkua yksinkertaisuudessaan miettiä mahdollisimman vähän. En suunnittelisi lomaa täyteen menoja, en miettisi, mitä syön huomenna, en miettisi sitä, että pitää olla stressaamatta ja miettimättä tai sitä, että kaksi viikkoa hujahtaa silmissä. Tällaisena stressaajaluonteena olisi enemmän kuin mahdollista, että koko loma menisi stressatessa ja miettiessä, mutta olen itseasiassa aika ylpeä, miten rennon mielen sain lomalle mukaan. Ensimmäiseen viikkoon mahtui muuttorupeaman lisäksi monta pakollista vierailua sähköpostiin ja huonoja uutisia työhuoneeni suhteen, mutta nautin silti kiireettömyydestä, aikatauluttomuudesta ja jonkinlaisesta vapaudesta. Vastasinkin Jopelle, että viime viikon loppu oli vasta aikaa, kun en miettinyt ollenkaan työjuttuja ja pääsin täysin lomamoodiin. Jope vastasi mulle niin hyvin takaisin, että onneksi pääsit edes muutamaksi päiväksi! Mietin vain, että niinpä ja samalla tajusin, että lomani tavoite ylittyi, kun pääsin näin rentoutuneeseen ja ajatusvapaaseen tilaan. Vastaus otsikon kysymykseen on siis, että pääsin!
Loma oli siis todellakin ihana! Kaikista eniten vain olin. Mä hullaannuin ihan täysin leffoihin! Toin sängystä meidän ison untuvapeiton sohvalle, valitsin milloin minkäkin leffan ja vain olin. Vielä eilenkin viimeisenä lomapäivänäni katsoin peiton alta kolme leffaa, hahah! Sitten mä nautin ihan hurjasti, kun sain ajan kanssa tehdä ruokaa ja leipoa meidän uudessa ihanassa keittiössä! Toki tämä uusi koti oli kokonaisuudessaan yksi loman parhaista jutuista. Kaikki tuntui ja tuntuu edelleen uudelta ja erilaiselta hyvällä tavalla. Illalla saa mennä nukkumaan viileään makuuhuoneeseen ja aamulla herätä valoisaan uuteen miljööseen. Koti tuntuu kaikinpuolin meidän omalta, ei vain paperilla. Ajan kanssa sai myös treenata, mikä on aina loman yksi parhaista jutuista. Perheen ja ystävien näkemisestä, päiväsaunoista, Porvoon reissusta, ilman kellonsoittoa heräämisestä ja hullusta herkuttelusta jäi myös ihanat fiilikset.
Sellaisia lomakuulumisia. Mietin aamupalaa syödessä, mikä fiilis mulla on arkeen paluusta ja ehkä parhaiten kuvaava sana on neutraali. Ei ole yhtään mälsä olo, mutta ei sellainen hullun inspiroiva ja idearikaskaan olo. Ehkä loman rentous jäi päälle, mikä olisi oikeastaan vain hyvä juttu! Nyt mä alan lämmittämään lounasta ja nappaan tasaisemmasta ruokarytmistä taas kiinni. Se jeesaa itselläni eniten, että loman jälkeiset mieliteot (täällä sokeri) pysyvät maltillisina tai jopa poissa. Höpötin eilen illalla ihan kevyesti lomasyömisistäni IG-storyssani ja sain monelta toiveen, voisinko kertoa omat työkaluni, miten päästä loman jälkeisistä ruokailutottumuksista ja himoista eroon. Voin ehdottomasti ja teen postauksen asap! Nyt kuitenkin syömään ja sen jälkeen mailien pariin. Ihanaa uutta viikkoa sinne ihan jokaiselle! <3
Hymyin Emili <3