”Irtipäästäminen ei tee kipeää, vaan kiinnipitäminen.” Yksi mun ihana asiakas jakoi mulle kyseisen lauseen jokin aika sitten kaiken tämän myllerryksen keskellä. Tiedättekö, kun joskus jokin tietty asia, hetki tai juuri lause on jollain tavalla ratkaiseva ja merkityksellinen, niin tämä lause oli ja on edelleen mulle sellainen. Kun lauseen äärelle oikein pysähtyy, niin oivaltaa pian, että näinhän se juuri on! Se, että yrittää viimeisillä voimilla pitää kiinni, kun irtipäästäminen tuntuu liian hankalalle, on lopulta se mikä tekee kipeää. Halusin jakaa tämän voimalauseen teillekin, koska jokaisella meillä on omat haasteemme värikkään elämämme aikana. Ehkä pystyt ottamaan voimaannuttavan kopin tästä jo tänään, huomenna tai pidemmällä tulevaisuudessa, silloin kun siihen on tarvetta.

Tulee tosi hyvä ja levollinen olo, kun pystyn aidosti sanomaan tällä hetkellä, että voin hyvin, yllättävän hyvin. Mä en oikeasti osannut edes pienestä ajatella tai toivoa, että erosta toipuminen ja uuden elämäntilanteen vastaanottaminen sujuisi kohdallani näin. Kun olin rypenyt siinä pahimmassa pohjattomassa surussa ja ikävässä riittävästi, niin tilalle alkoi tulla hämmästyttävän nopeasti ja vahvasti helpotuksen tunnetta. Sellaista tosi lohdullista ja lämmintä tunnetta, mikä vahvisti päivä päivältä entisestään, että päätös jatkaa erillään on 100% oikea. Tätä on vähän hassua sanoa ääneen, mutta mulla on jopa välillä ollut huono omatunto siitä, että en tunne enää jatkuvasti surua ja ikävää, vaan ennemmin onnellisuutta ja levollisen hyvää oloa. Uskon sen johtuvan juuri siitä, että odotin itseni tuntien toisenlaista matkaa näiden asioiden äärellä – tavallaan haastavampaa ja lamaannuttavampaa. Matkan kuuluu kuitenkin varmasti olla juuri tällainen, mitä nyt kuljen. Tottakai haastaviakin hetkiä on ollut paljon, viimeksi viikonloppuna, ja tulee aivan varmasti olemaan, mutta uskallan myös ottaa kaiken sen hyvän vastaan, mitä tämä uusi elämäntilanne mulle nyt jo antaa.

En suoranaisesti usko kohtaloon, mutta siihen uskon vahvasti, että hyvä palaa hyvän luo. Kun pyrkii antamaan hyvää ympärille, se tulee takaisin viimeistään silloin, kun sitä kovasti tarvitsee. Mulla kävi uuden kodin etsinnässä oikeasti ihan lottovoitto ja jotenkin haluan uskoa, että se kuului mennä juuri näin muuten kurjan elämäntilanteen keskellä. Olin miettinyt, että unelma-asuntoni tällä hetkellä olisi täysin uusi ja vaalea vuokrattava kaksio Helsingin Kalasatamasta ja, jos oikein kaikki unelmat kävisivät toteen, niin merinäköalasta en haluaisi luopua. Löysin tällaisen asunnon kahdessa päivässä ja ne jotka yhtään tietävät, miten nopeasti Kalasatamassa liikkuvat asunnot, ymmärtävät mitä lottovoitolla tarkoitan.

Mun aivan ihana koti on helpottanut ihan valtavan paljon uuteen elämäntilanteeseen sopeutumista. Jos joku on koti-ihminen, niin se oon kyllä minä! Koti on asia, mihin haluan panostaa. Ja siis tämähän on mun ensimmäinen oma koti, missä asun yksin, joten se ehkä vielä korostaa tämän kodin tärkeyttä. Halusin tottakai luoda siitä täysin mun näköisen, mikä tarkoittaa kotoisan skandinaavista tyyliä, missä on ripaus boheemia otetta. Ainiin ja ette oikeesti tiedä, miten fiiliksissä olin eilen, kun kotiutin kauan haluamani vaaleanpunaisen Smegin leivänpaahtimen saman väristen tyynyjen kaveriksi – heh sinkkuuden hyviä puolia! Mutta joo, kotini on siis aikalailla valmis ihan leivänpaahdinta myöten! Ehkä jonkin kivan korin viltteineen haluaisin löytää tv-tason viereen ja ruokailuryhmän seinälle unelmoin jostain kivasta avohyllyköstä, mihin saisin laittaa esille Marimekon kauniita astioita. Olohuoneen kattoon haluan Artekin yhden riippuvalaisimen, mutta en osaa päättää mustan ja hopean väliltä. Pieniä viilauksia siis puuttuu, mutta täysin valmiilta tämä jo tuntuu ja mikä parasta; tämä tuntuu kodilta, omalta turvalliselta pesältä!

Pompataan pikaisesti vielä työkuulumisten pariin, koska perheen ja ystävien lisäksi työ on ollut kyllä se, mikä on pitänyt vaikeinakin aikoina pinnalla. Työt kun on hoidettava, niin aamulla on pakko nousta sängystä ja syödäkin on pakko, jotta niitä töitä jaksaa tehdä. Sopiva pieni oravanpyörä pitämään tatsin arjessa. Kirjoittelin yksi päivä Instagramiinkin, miten fiiliksissä oon tällä hetkellä omista työkuvioista. Töitä on riittävästi, mutta ei liikaa ja voin ilokseni todeta, että työ ja vapaa-aika ovat balanssissa! Niin sitä ihminen vaan oppii ja kehittyy ja oon kyllä itestäni tosi ylpeä, että tartuin viime vuoden työtahtiin ja tein sen saralla konkreettisia muutoksia tälle vuodelle. Pääosin ne liittyivät työtehtävien selkeyttämiseen eli monien pienien kokonaisuuksien tilalle tuli muutama isompi kokonaisuus. Tämä näkyy suoraan työmäärän ja sellaisen negatiivisen hektisyyden vähenemisenä. Yksilö- ja ryhmävalmennukset jätin tältä vuodelta pois kokonaan sekä sisällöntuotannon ja reseptiikan osalta tein selkeyttäviä muutoksia. Ainakin tällä hetkellä työviikkoni koostuvat siis kolmesta hierontapäivästä, reseptien luomisesta asiakkailleni sekä itselleni, sisällöntuotannosta ja yrityksen pyörittämisestä. Laitoin juuri kalenteriin maaliskuun lopulle viikon loman, hyvä minä!

Ehkä näistä kuulumisista huokuu se, että mulla menee oikeasti aika kivasti ja nautin tällä hetkellä yksinolosta. Tuntuu, että ajatuksia ja oivalluksia tulee ihan valtavasti koko ajan tästä kaikesta, mutta saitte pienen kootun maistiaisen siitä, mitä pääni sisällä pyörii. Mä oon onneksi sellainen, että uskon vahvasti tulevaan ja siihen, että hyviä asioita tapahtuu kyllä. Se kantaa.

Hymyin Emili <3