Törmäsin inspiroivan Sara Ticklen blogissa ”Ne rehelliset kuulumiset” postaukseen. Sitä oli todella kiva lukea. Pitkän kaavan kautta aitoja kuulumisia, ihan sitä normaalia elämää ja arkisia asioita. Pelkän somen perusteella on todella hankala tietää, mitä toiselle perimmiltään kuuluu, vaikka miten näyttäisi aidosti ja avoimesti omaa elämää. Itsekin jaan paljon omia fiiliksiä ja arkea teille, mutta mitä sen kaiken takana tapahtuu? Saran postauksesta inspiroituneena, tässä rehelliset kuulumiseni.

”Istun tällä hetkellä meidän parvekkeen lavasohvalla kirjoittamassa ja ottamassa samalla aurinkoa. Ihanan kuuma! Aurinkorasvaakin sai jo laittaa ensimmäisen kerran.” Suunnilleen näin aloitin ensimmäisen versioni tästä postauksesta, mikä hävisi tänään tuhka tuuleen. Kokonaan. Tällä hetkellä istun keittiön pöydän ääressä kirjoittamassa ja syömässä samalla iltapalaa. Syvä lautanen on täynnä aamulta jäänyttä vadelma tuorepuuroa, soijarahkaa ja banaanisiivuja. Kevät on parhaimmillaan ja elämä hymyilee. Sellainen olo mulla on nyt! Mä mietin ja fiilistelen nykyään tosi usein sitä, miten hyvin asiat on ja, miten onnellinen olenkaan. Huonompinakin päivinä ja hetkinä mietin loppuen lopuksi aina sitä, miten hyvin asiat ovat kaiken takana. Tää on super siistiä, koska oon työstänyt jo aika kauan hyvien asioiden tiedostamista. Sitä mistä se päivittäinen onnellisuuden tunne tulee. Vaikka meillä olisi miten hyvin asiat, mutta ei tiedosteta niitä niin nurkan takana oleva onnellisuuden tunne saattaa puuttua.

Tällä hetkellä nautin ihan äärettömän paljon meidän arjesta. Sanoin Jopellekin tossa yksi päivä, että tällainen sopiva tasaisuus on ihanaa. Alkuvuosi oli aika raskas ja kuluttava kaikkine terveysongelmineen sekä vastoinkäymisineen ja kulunut huhtikuu on ollut ääriään myöden työn täyteinen. Sain ennen pääsiäistä kaikki meneillään olleet prokkikset valmiiksi. Tein huhtikuun aikana valtavan määrän reseptejä muutamaan eri liikunta- ja hyvinvointialan nettivalmennukseen sekä teille tietenkin. Nyt pääsiäisen vapaiden jälkeen, kun mieli ja kroppa pääsivät lepäämään ja irtaantumaan kiireestä sekä aikatauluista, takki on aika tyhjä. On sellainen huojentunut ja samaan aikaan levollinen olo. Oon itseasiassa jo vähän odottanut tätä kevättä ja tulevaa kesää. Tein tietoisesti talven ja alku kevään paljon töitä, jotta pystyn ottamaan kesän hieman rennommin. Nyt pitää vain opetella käyttämään sanaa ”ei” ja kieltäytymään. Heh helpon kuuloista, mutta yllättävän hankalaa tällaiselle monesta innostuvalle! Nyt ainakin hetken haluan keskittyä työrintamalla muutamaan juttuun liian monen sijaan. Tuntuu, että tän asian opettelu on melkoinen ikuisuus projekti ja löydän itseni jatkuvasti syli täynnä töitä ja nimenomaan ihania töitä, mistä nautin! Sehän tämän positiivisen ongelman ydin onkin.

Oltiin puhuttu Jopen kanssa, että lähdettäisiin kesän alussa jonnekin Eurooppaan lämpimään viikoksi. Päätettiin kuitenkin viime viikolla, kun kesälomista puhuttiin, että säästetään matkarahat tällä kertaa tulevaan muuttoon ja siihen meneviin kuluihin. Ja muutosta puheenollen, se on heittämällä meidän kesän odotetuin asia! Siihen on enää 98 päivää eli reilu kolme kuukautta. Ollaan Jopen kanssa ostettu siis täältä Kalasatamasta, missä nyttenkin asumme, kerrostalo kolmio. Viikottain, välillä päivittäin, ollaan käyty fiilistelemässä meidän tulevaa ikiomaa kotia. Tällä viikolla kontaktoimme sisustussuunnittelijoita ja etsimme, kuka tulee viimeistelemään meille unelmien kodin. Kesälomat ovat vielä hieman auki, mutta ainaki muuton ympärillä vietämme parin viikon loman.

Oon tällä hetkellä kyllä tosi onnellinen. Kaikki arjen perus jutut ovat parhaita. Se, että on tasainen uni- ja ruokarytmi, töitä on sopivasti ja omille treeneille sekä vapaa-ajalle on riittävästi varattua aikaa. Kevään valo, aurinko ja lämpö tuo todellakin osansa tähän onnellisuuteen. Onhan se nyt vaan ihan parasta, että voi painella menemään tennareilla nilkat paljaana! Yksi todella iso tekijä omaan hyvään oloon on, että kroppa tuntuu taas omalle. Mulla on ollut suoliston ja vatsan kanssa ongelmia alku vuodesta lähtien. Jotkut saattavat muistaa, kun piipahdin kovien mahakipujen takia tammikuun lopulla sairaalassa ja oikeastaan nyt vasta vähän aikaa kroppa on tuntunut taas täysin omalta. Mulle tuli silloin yhtäkkiä kuusi kiloa lisää painoa ja tuon sairaala reissun jälkeen, kun vatsa tilttasi, kilot lähtivät salamana päivässä parissa. Varmaan osittain tästä ja kovista kivuista hormonitoiminta meni myös hetkellisesti ihan sekaisin. Varmaa syytä näille mun mystisille vatsaongelmille ei ole, mutta pääasia, että tilanne on nyt hyvä!

Treenaamisesta nautin tällä hetkellä aivan hulluna! Salibandyn lopettamisen jälkeen mun on ollut vähän hankala löytää täysin sitä omaa juttua liikunnan saralla. Ongelma on se, että en saa mistään samanlaista paloa ja tunnetta, kuin ennen sain salibandysta. Aluksihan olin aivan hukassa, mutta nyt, kun lopettamisesta on reilu pari vuotta ja aikaa on kulunut niin fiilis on hyvä. Nautin liikkumisesta älyttömästi ja mikä tärkeintä, se tuo taas elämääni paljon. Ja nyt itseasiassa ensimmäistä kertaa mulla on sellainen olo, että haluaisin jonkun ohjelman, mitä noudattaa. Tähän asti olen nauttinut nimenomaan vapaudesta. Siitä, että ei ole pakko tehdä mitään ja ei ole tarkkaa ohjelmaa, mitä tulee noudattaa. Ja ehkä isoimpana se että, hyvä mieli ja olo riittävät tavoitteeksi ja syyksi liikkua. Kuulostaa jollekin ehkä itsestäänselvyydelle, mutta mun on pitänyt opetella tällaiset jutut ihan kantapään kautta urheilu-uran jälkeen. On ollut kyllä antoisa ja silmiä avaava matka jo tähän asti.

Mietin, että miten tällaisen vähän sekavan ja rönsyilevän postauksen lopettaisi? Olisi kiva niputtaa jotenkin kaikki kuulumiseni vielä yhteen, mutta samaan aikaan mulle tuli vielä yksi juttu mieleen, minkä haluan teille sanoa! Siitä oon myös super iloinen, että oon löytänyt taas vihersmoothiet! Ne oli meillä jostain syystä hetken jäissä, mutta tällä hetkellä lemppari kombo on salaatti, pinaatti, kurkku, mango, ananas, lime ja inkivääri. Best!

Hymyin Emili <3