Rauhallisia sunnuntaiterkkuja aamupalapöydästä! Jope nukkuu vielä ja mä hörpin täällä hiljaisuudessa kahvia. Miten näissä sunnuntaiaamuissa onkin aina näin levollisen ihana tunnelma?

Ihana Hilla haastoi mut sekä muutaman muun bloggaajan kertomaan kymmenen faktaa ja ajatusta liittyen omaan treenaamiseen. Kävin lukemassa Hillan sekä alkuperäisen postausidean keksineen Vilma P:n faktat ja olipa niitä kiva lukea! Laidasta laitaan nimenomaan aika random faktoja. Kiitos Hilla siis kivasta haasteesta! Otan siitä mielelläni kopin ja jatkan samalla kysymysrungolla kuin muutkin.

1. TREENITAUSTANI

Kaikki, jotka mut tuntevat tai ovat vähänkään seuranneet, tietävät 14 vuoden salibandyurani dominoivan treenitaustaani. Sanoisin kuitenkin, että taustani ovat todella monipuoliset! Ihan jo salibandyn sisällä treenaaminen on ollut todella monipuolista, mutta muitakin lajeja historiastani löytyy. Mut ja sisareni on kasvatettu osaksi liikkumista ja nimenomaan monipuolista sellaista. Meidän vanhemmat ovat liikkuneet meidän kanssa, kuskanneet treeneihin, kannustaneet kentän reunalla ja mahdollistaneet urheilemisen. Isi on itseasiassa valmentanutkin meitä kaikkia kolmea sisarusta jalkapallon ja salibandyn parissa. Muistaakseni neljä vuotiaana menin ensimmäisen kerran jalkapallotreeneihin ja sen lajin parissa viihdyin pari vuotta. Lapsuuden kesät käytiin siskon kanssa kotikylän tenniskursseilla, liikuntakerhoissa sekä yleisurheilukouluissa ja kodin läheiselle nurmikentälle suunnattiin aina nappikset jalassa ja jalkapallo repussa viettämään kesälomapäiviä. Mä olen pienestä pitäen ollut todella kilpailuhenkinen ja syttynyt kilpailutilanteisiin. Pallopelien lisäksi parasta olivat yleisurheilu-, maastojuoksu- ja hiihtokisat. Tanssitaustani on todellinen yllättäjä, mutta olen tosiaan harrastanut myös disco-show-jazz-tanssia nuoruudessani muutaman vuoden. Salibandyn oheisharjoittelun myötä ihan tähän päivään asti mukana ovat olleet erilaiset juoksu- ja lihaskuntotreenit.

2. TREENI-INHOKKINI

Inhokkini on se, mikä treenitaustastanikin puuttuu eli voimistelu ja etenkin telinevoimistelu. Olen hyvin kaikkiruokainen liikunnan suhteen ja monipuolisen taustani myötä lähes laji kuin laji luonnistuu, mutta voimistelu ei! Hahah muistan, kuinka multa jäi pari sydämenlyöntiä välistä, kun liikunta-alan pääsykokeissa oli voimistelun vuoro. Jengi heitti voltteja etuperin ja takaperin ja sitten olin mä, joka esitteli itsevarmana kuperkeikan. Mutta hei, olen elävä esimerkki siitä, että kaikessa ei voi olla hyvä ja sen ei tarvitse estää etenemistä. P.S. Hyppäsin Pajulahden pääsykokeissa myös ensimmäisen kerran veteen pää edellä, että luojan kiitos muiden lajien hyvät pistemäärät kompensoivat voimistelun ja uinnin!

3. YKSI ENNÄTYKSENI

Hmm kerron sen, mikä ensimmäiseksi tuli mieleeni. Salibandyssa testataan säännöllisesti pelaajien kuntoa, niin seurajoukkueissa kuin liiton tapahtumissa. Piip-juoksu on yksi vakio lajinomainen testi säbässä, millä mitataan kestävyyttä. Viimeisellä kaudellani juoksin piip-testissä yli 13 minuuttia. Tarkkaa aikaa en muista, mutta 13 minuutin rajan ylittäminen oli aina ollut urani yksi tavoitteista ja sen saavuttamisesta olen tyytyväinen edelleen. Näin jälkikäteen on jopa vähän inhottava ajatella, että viimeisellä kaudellani olin parhaassa kunnossa ikinä. Monen monen vuoden työllä olin päässyt unelmakuntoon, missä jalka ei painanut treeneissä ja peleissä. Se jättää ärsyttävää jossiteltavan varaa, että mitä jos en olisi ajautunut pakottavaan tilanteeseen lopettamisesta?

4. MOTIVAATIO NYT

Herkkä ja ailahteleva. Sanat, mitkä kuvaavat tämän hetken motivaatiotani parhaiten. Juuri tällä viikolla puhuttiin ohimennen kavereideni kanssa aiheesta ja sanoin heillekin, että säbän lopettamisen jälkeen motivaationi treenaamista kohtaan ei ole palannut ennalleen. En ole ennen lopettamista koskaan aiemmin ollut tällaisessa tilanteessa, että motivaatiota pitäisi edes miettiä. Se, jos mikä on ollut itsestäänselvyys! Tällä hetkellä olen kuitenkin ihan sinut sen asian kanssa, että motivaatio on herkkä ja ailahteleva. Onhan sen kanssa tässä jo pari vuotta “taisteltukin” ja opittu paljon. Pidemmät tauot ovat myrkkyä ja säännöllinen treenirytmi taas kaikinpuolin parasta, joten siitä yritän pitää kiinni.

5. TAVOITTEENI

Isoin tavoitteeni tällä hetkellä on saada treenaamisesta hyvää oloa, energiaa, iloa ja jaksamista. Se tarkoittaa käytännössä monipuolista säännöllistä treenaamista. Vähän niin kuin alatavoitteina mulla on kehittää kestävyyttä, etenkin vauhti- ja maksimikestävyyksiä sekä keskivartalon ja takaketjun lihaksistoa heikkouksien vuoksi.

6. SUHTAUTUMISENI HARJOITTELUUN

Mielenkiintoista huomata, että osa kysymyksistä ovat yllättävän hankalia mulle, esimerkiksi tämä kuudes fakta. Niin, että mikähän se suhtautumiseni nykyään sitten on harjoitteluun? Kun aiempaan elämäntilanteeseeni vertaan, niin kuvailisin sitä vapaaksi. Vapaus käsittää sen, että harjoittelu on edelleen jollain tapaa tavoitteellista, mutta ei kontrolloi elämääni. Suhtaudun liikkumiseen nykyään lempeästi hyvä olo edellä. Pyrin olemaan puskematta ja turhia stressaamatta. Olen ihminen, jolle liikunta on todella iso osa elämää, mutta se ei enää määritä mua kokonaan.

7. INSPIROIDUN

Oikeastaan kaikista joilla on terve suhtautuminen liikkumiseen. Ei ole väliä, onko kyseessä ammattiurheilija vai kuntoilija, sillä jokainen inspiroi tavallaan. Ammattiurheilija inspiroi sitoutumisellaan ja parhaassa tapauksessa palosta urheilua kohtaan voi saada palan itsellekin. Jos taas näen esimerkiksi somessa kuvan, kuinka joku on lenkillä hymy huulilla ja hyvä olo paistaa kasvoilta, saatan itsekin kiskaista lenkkivaatteet päälle ja lähteä liikkeelle. Ja edelliseen lauseeseen lisäten, some ja siellä erilaiset tilit ovat yksi parhaista inspiroitumisen lähteistä. Juuri esimerkiksi haasteen lähettäjä Hilla inspiroi mua paljon somessa. Hänen kasvoiltaan paistaa nimenomaan liikunnan tuoma ilo ja stressittömyys sitä kohtaan. Hillan löydät Instagramista nimellä @Hillasblog ja tässä on suora linkki hänen ihanan helposti lähestyttävään blogiin: https://www.hillastenlund.com

8. IDENTITEETTINI

Niin kuin kohdassa kuusi sanoin viimeisessä lauseessa, liikunta ei enää määritä mua kokonaan. Ennen, kun esittäydyin uudelle ihmiselle, sanoin olevani Emili ja pelaavani salibandya. Urheilu oli koko identiteettini ja elämäni. Nykyään esittäydyn “vain” Emilinä, mikä kuulostaa näin sanottuna hassulta. Ja hassua on myös se, että suurimmalle osalle teistä olen tullut tutuksi nimenomaan vain Emilinä, en urheilijana. Mutta kyllähän liikunta on edelleen iso osa identiteettiäni, sillä teen töitä liikunta- ja hyvinvointialan yrittäjänä sekä vapaa-ajallani liikun paljon. Nykyään osaan ajatella, että on jopa vapauttavaa, kun voin määritellä itse itseni.

9. SOME

Kun mä aloitin tekemään somea tavoitteellisesti vuoden 2016 kesäkuussa, tuotin aika paljonkin enemmän treenisisältöä, mitä tällä hetkellä. Ennen treenikulma oli somessani ykkönen ja nyt sanoisin sen olevan yleisesti hyvinvointi, mihin treenaaminen kuuluu osana. Reseptiikka on vallannut aika ison palan kanavissani ja se on käynyt jopa vähän huomaamatta luonnostaan. Aina postaustoiveita kysyessäni treenaaminen aiheena nostaa päätään ja pyrin sitä kyllä teille säännöllisesti tuottamaan. Tällä hetkellä sitä löytää eniten Instagram storyni puolelta.

10. HAAVEENI

Tiedättekö kyllä mä haaveilen siitä, että löytäisin vielä johonkin liikuntamuotoon tai lajiin niin suuren paloin kuin salibandyyn. Se on asia, minkä mä haaveilen vielä tuntevani.

Huh olipa tän postauksen kirjoittaminen jopa terapeuttinen kokemus! Toivottavasti pidit ja toivon mukaan sain tuotua itsestäni taas jotain lisää teille! Mä toivotan sulle iloa ja lempeyttä kesän treeneihin! <3

Hymyin Emili <3